Podcast Teemu Syrjälän kanssa miehistä, ihmissuhteista ja kaikesta syvällisestä shitistä

Kasvu ei ole kaikille sama asia, ei miehillekkään. Pinnalla on puhetta että miesten olisi hyvä olla herkkiä, mutta toisaalta turvallisia ja vakaita. Miesten rooli kautta aikain on ollut tuoda turvaa, aiemmin ennenkaikkea fyysisesti. Tänäpäivänä olemme kuitenkin uuden haasteen ja mahdollisuuden äärellä: Miten luoda emotionaalista turvaa?

Jotta voi luoda turvaa toisille, on oltava turvassa itse. Ja heti olemme ison paradoksin äärellä: Turva voi olla juuri siinä, että uskaltaa sanoa että pelottaa. Turva voi olla sen omistamista, että tuntee turvattomuutta.

Hieman liian helposti menemme ihanteisiin siitä, että ”turvan täytyisi löytyä aina itsestä”. Se on tavallaan näin mutta olemme aina ihmisinä suhteessa toisiimme. Turva tulee siis tilasta saada tulla kuulluksi ja nähdyksi, siinä missä kohdassa on rehellisesti.

Turvan avainsanoja ovat:

• Rehellisyys itselle omista tunteista ja tarpeista

• Vastuunotto 

• Terve erottelukyky yhdistettynä halukkuuteen tutkia

• Kuulluksi ja nähdyksi tulo siinä missä on

Rehellisyys itselle ja toiselle voi olla vaikeaa usein siksi, että pelkäämme että jos olemme rehellisiä itsellemme, niin satutamme toisia. Miellyttämisen takana on mekanismi, että yritän välttää ettei sinulle tule ikävä olo, että itse en tuntisi jotain mitä en halua tuntea. Vastuunottoa on ilmaista se, mikä on itselle totta kunnioittaen ja arvokkaasti. Se saattaa joskus kysyä meiltä epämukavuuden sietokykyä olla sen kanssa, mitä se toisessa herättää. Miellyttämällä siis lopulta ehkäisee aitoa kohtaamista. Emme oikein voi kohdata syvästi ja aidosti, jos yritämme pitää rauhaa yllä hinnalla millä hyvänsä. 

Suhde toiseen voi olla aidosti intiimi silloin, kun siellä on tilaa tuoda esiin myös vaikeita asioita, pelkoja, turvattomuutta ja ihmisyyden varjopuolia ja kohtia, juuri niitä joista yleensä vaikenemme. Sillä vaikka vaikenemme, se on meissä silti.

Ihmisessä on silti aggressio, seksuaalisuus, pelko, turvattomuus ja kaikki mahdolliset sävyt, vaikka niistä puhuminen onkin ollut tabu jo ihan pitkään. Jos kiellämme nämä puolet itsestämme, ne ottavat ennen pitkään haamuilmentymiä tai kontrolloimattomia ylilyöntejä. Tarvitsemme tässä ajassa turvallista tilaa tutkia myös varjopuoliamme, sillä ne ovat meissä jokaisessa - hyväksyimme niitä tai emme. 

Miten uskomattoman kaunista, pelottavaa, herkkää ja eheyttävää voikaan olla, jos voit läheisessä ihmissuhteessa tutkia omia syvempiä tunteita, tarpeita ja ihmisyyden koko kirjoa. Ja miten uskomatonta onkaan, kun voit tulla hyväksytyksi juuri niiden kohtien kautta, joista pelkäsit että kukaan ei voisi sinua hyväksyä.

”Me helposti kuvitellaan että asiat on toisiaan poissulkevia. Se että me tutustutaan meidän primitiiviseen puoleen, että meistä tulisi jotain öriseviä luolamiehiä vaan sä voit tuoda siihen sen tietoisen aspektin”

-Teemu Syrjälä

Uskalla tutkia hallitusti sun hallitsemattomuutta, uskalla tulla päästä keho-viisauteen.

Kuuntele lisää podcastilta jolla juttelemme Teemun kanssa miehenä ja naisena olemisesta, ihmissuhteista, tunteista, kehollisuudesta, varjoista, peloista ja rohkeudesta olla näiden äärellä rehellinen, ennenkaikkea itselleen.

Tämä keskustelu oli valtavan inspiroiva, syvällinen, koskettava, ronski ja hauskakin! Toivottavasti koko tämä skaala välittyy myös kuulijoille, herättäen jotain oleellista juuri siihen kohtaan missä kukin itsensä kanssa on.

Teemun kotisivut löytyvät TÄÄLTÄ ja linkki blogitekstiin jota siteerasin TÄSSÄ

Podcast narsismista ja epäterveistä ihmissuhdemalleista

Mitä narsismi oikein on?

On hienoa että tietoisuus narsismista ilmiönä on lisääntynyt ja samalla tuntuu siltä että narsismi kortti heiluu aika helposti, kun kyseessä on kuitenkin varsin vakava ja elämään syvästi kärsimystä tuova asia.

Narsistisia piirteitä ovat mm.

• Röyhkeys

• Itsekeskeisyys

• Manipulatiivisuus

• Toisen tunteiden mitätöinti

• Tunnekylmyys tai muu kyvyttömyys huomioida toisten tunteita

• Samojen radikaalien satuttavien mallien toistaminen yhä uudestaan ja uudestaan

---

Suhteen alussa narsismi ei useinkaan näy. Intuitio tai muut hälytyskellot saattavat kyllä soida, mutta ihastuksen huumassa hälytyskellojen kilinät tulee usein itse vaimentaneeksi. Suhteen alussa narsistin tarkoituskin on hurmata ja koukuttaa toinen, tapahtui tämä sitten tietoisesti tai ei. 

Narsistin uhri (joka on sanana aika kamala, mutta tämä on yleisessä käytössä niin mennään sillä) on yleensä hyvin empaattinen ja sopeutuva, ihminen joka on usein jo lapsuudesta alkaen oppinut että omilla tarpeilla ja rajoilla ei ole niin väliä. Narsisti on tavallisesti oppinut hyvin taitavaksi manipuloijaksi, jolloin uhriksi voi kuitenkin joutua lähes kuka tahansa.

Narsistin uhrin omaan taustaan kuuluu usein heikko itsetunto ja itsetuntemus, jolloin narsisti tuntuu niin mahdottoman vetovoimaiselta, kuin omalta puuttuvalta palaselta.

Narsistin uhri on kaikkea muuta kuin tyhmä, vaikka he itse usein kokevat valtavaa häpeää tilanteestaan. Läheisessä suhteessa aktivoituvat varhaiset mallimme olla suhteessa ja tällöin toiset meistä ovat herkempiä narsistisille suhteille. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tyhmyyden kanssa. Voi olla hyvin vaikeaa nähdä suhteen todellista tilaa, sillä normaaliuden raja hälvenee.

Narsistin kanssa suhteessa ei oikein voi levähtää, luottaa tai asettua tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Narsisitissa suhteissa on aina jonkinlainen epäterve valta-asetelma, joka tuo suhteeseen draamaa ja kärsimystä. Narsistisisesta suhteesta on mahdollista toipua. Missään ei kuitenkaan taideta suositella suhteeseen jäämistä.

Toipumisessa keskeistä on purkaa häpeää, keskustella ja tehdä itselleen näkyväksi suhteen todellista tilaa turvallisessa vuorovaikutuksessa. Erillisyys narsistista on myös tärkeää, jotta voi itse alkaa havaitsemaan suhteessa toistuvia kuvioita kirkkaammin. Omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinnipitäminen on myös ydin asia. Terapia on myös enemmänkuin suositeltavaa, varsinkin terapia jossa käydään varhaisten vuorovaikutussuhteiden vaikutusta ja elämänkaarta läpi riittävällä syvyydellä. On ensiarvoisen tärkeää, että uhri saa tunteen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Uuden hyvän tulevaisuuden suunnittelu ja keinojen etsiminen sen saamiseksi, yhdessä terapeutin kanssa vie uhrin ajatuksia pikku hiljaa pois menneistä traumaattisista tapahtumista ja kokemuksista.

Podcastilla puhumme mm. seuraavista aiheista

• Mitö narsismi on?

• Mitä ns. sumutus/kaasuvalotus on joka saa narsistin uhrin epäilemään itseään ja omaa mielenterveyttään

• Narsistisen suhteen syklisyys

• Onko narsismi pahuutta, vai mistä siinä on kyse?

• Mitä narsistin uhri ”saa” suhteesta?

• Mitä tarpeita narsisti itse täyttää suhteessa?

• Miksi ihminen hakeutuu toistuvasti enemmänkin sitä kohti mikä on tuttua kuin sitä mikä olisi itselle aidosti hyväksi

• Millaisia vaiheita narsistisesta suhteesta toipuminen usein sisältää

Suosittelen suurella lämmöllä tutustumaan Jennin sivuihin TÄÄLTÄ

---

Verkkoluentosarja tunnelukoista on nyt tarjouksessa 39€.

Ylivastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta - podcast satuttavista parisuhdekuvioista

Aloitimme Jarin kanssa yhteistyön viime kesänä ja yhteiset podcastimme ovat olleet kaikkien aikojen suosituimpia, enkä ihmettele.

Edelliset podcastimme voit kuunnella alla olevista linkeistä:

Aikuiseksi kasvaminen parisuhteessa

Podcast tunnehaavojen eheytymisestä

Uusin podcastimme käsittelee mm. ylivastuullisuutta ja vastuuttomuutta parisuhteessa, muutosta, ja mitä on ottaa vastuu omasta kasvusta parisuhteessa. Tämä keskustelu oli jälleen valtavan antoisa, syvällinen ja autenttinen.

Keskustelimme podcastilla mm.

• Siitä kun parisuhteessa toinen on taipuvainen kantamaan ylivastuuta ja toinen taas välttää sitä

• Mitä se on kun taannumme lapseksi parisuhteessa

• Mitä se olisi, jos löytäisi rakastavaa vanhemmuutta itsestään

• Itsensä ruoskiminen ei ole sama asia kuin vastuunotto

• Vaikka olisi pitkään toivonut toisen muutosta, se ei välttämättä tuotakaan helpotusta

• Tunnehaavojen eheytyminen ei tapahdu älyllä

• Miten katkaista suhteessa tapahtuvia alitajuisia pelejä

Podcast traumainformoidusta kohtaamisesta Kati Sarvelan kanssa

Tällä podcastilla juttelin viisaan Kati Sarvelan kanssa traumasta ja traumainformoidusta kohtaamisesta.

“Traumainformoidulla kohtaamisella tarkoitetaan tunnehaavoja huomioivaa ihmisen kohtaamista. Sen filosofian taustalla on ajatus siitä, että traumaattiset kokemukset saavat ihmisen käyttäytymään usein epätarkoituksenmukaisesti ja tavalla, joka ei ole järkisyin perusteltua. “ (Lähde: www.iloajatoivoa.fi)

Trauma on jälki kehossa, mielessä ja tunteissa. Traumaan ei välttämättä tarvita mitään massiivisia tragedioita, vaan pienemmät mutta toistuvat vaillejäämiset ja tunteiden peilaamisen puutteet voivat myös aiheuttaa ns. kehityksellisiä traumoja. Enemmän tai vähemmän trauma koskettaa meitä kaikkia.

Podcastilla juttelimme mm. seuraavista aiheista:

• Mitä traumat oikein ovat?

• Traumat eivät katso koulutusta, ne koskettavat ihmisiä riippumatta asemasta 

• Turvallisuuteen kuuluu sekä moraalinen turva, psykologinen turva, taloudellinen turva ja fyysinen turva.

• Addiktioista

• Voiko traumoista eheytyä, miten?

Tutustu Katin työhön lisää täältä

Podcast femiini- ja maskuliinienergioista

Tällä podcastilla keskustelin Kehto koulun opettajan Emilia Vasko-Kujalan kanssa femiini- ja maskuliinienergioista. 

Nykyisin kuulee yhä enemmän puhetta femiinistä ja maskuliinista, mutta varsin vähän löytyy tietoa siitä mitä nämä oikein ovat, miten eroavat toisistaan. Entä mitä lahjoja mutta myös varjoja näillä kummallakin on? Sekä miehessä että naisessa on kummassakin molempia laatuja, mutta useimmiten naisessa enemmän femiiniä ja miehessä maskuliinia. Femiini ei siis tarkoita vain naista, tai maskuliini miestä. Näiden energioiden tunnistaminen itsessä ja hyödyntämällä niitä tarkoituksenmukaisesti tuo elämään selkeyttä ja luonnollisuutta.

Podcastilla juttelimme mm. seuraavista teemoista:

• Maskuliinienergia on parhaimmillaan tietoista, suojelevaa ja se rakentaa mielellään erilaisia rakenteita

• Maskuliinienergia on voimakasta ja valaisevaa ja viisaustraditioissa sen symboli on aurinko

• Maskuliinienergian varjot liittyvät myös voimaan, voiman "väärinkäyttöön”

• Nainen saattaa käyttää myös enemmän maskuliinienergiaa kuin tarvitsisi - miksi?

• Femiinienergia palautuu levollisessa passiivisuudessa, josta käsin myös luovuus nousee

• Femiinienergia on luonteeltaan alati laajenevaa, luovaa, pehmeää, ravitsevaa ja villliäkin

• Femiininenergian varjot liittyvät mm. heikkouden esitykseen, manipulaatioon ja kompleksisuuteen

• Miten femiini ja maskuliinisuus “tanssivat” keskenään

• Mitä femiini ja maskuliini voivat tehdä voimaantuakseen

Lämpöisesti tervetuloa kuuntelemaan!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kehto kouluun.

Verkkoluentosarja läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi

Podcast siitä, miten parisuhde kutsuu henkiseen kasvuun

Tällä podcastilla keskustelun Kehto koulun opettajan Tommi Kujalan kanssa henkisestä kasvusta parisuhteessa.

Käsi ylös, kenen mielestä parisuhde on helppo juttu?

Parisuhteeseen astuu kahden ihmisen eletty elämänhistoria, haavat, reaktiomallit, persoonallisuudet ja selviytymiskeinot. Parhaimmillaan parisuhde on kaunis, turvallinen, alati uudelleen uusia kerroksia itsestään ja ihmisyydestä paljastava alusta. Mutta ollaan rehellisiä, parisuhde on myös niin intiimi suhde, että siellä meistä nousee näkyville myös se, mitä emme todellakaan haluaisi itsessämme katsoa. Ja usein juuri siellä asuu juuri meidän omalla autenttiselle kasvullemme jokin avain. Miten armollista, kivuliasta ja suurta elämän viisautta.

Podcastilla keskustelemme mm. seuraavista teemoista:

• Miten parisuhteet usein aktivoivat jo lapsuudessa omaksumamme keinot selviytyä

• Nämä selviytymiskeinot osuvat usein kumppanin kanssa kipeällä tavalla yhteen - jolloin pahimmillaan käynnistyy uusi trauman spiraali, josta voi olla vaikea olla vaikea löytää tie ulos yhdessä

• Selviytymiskeinojen aktivoituminen ei ole kuitenkaan merkki epäonnistumisesta, vaan se on parhaimmillaan kiperä, mutta hyvin suora kohta katsoa omia syvälle haudattuja haavojaan ja reaktiomallejaan

• Pariohjaus/terapia luo parhaimmillaan turvalliset ja neutraalit puitteet lähteä tarkastelemaan sitä, mitä suhteessa tapahtuu: Ilman, että etsimme syyllisiä, väärässä ja oikeissa olijoita

• Hakeudumme parisuhteessa usein alitajuisesti jollain tavalla meille tuttuihin rooleihin, yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka on houkuttelevaa ajatella että kumppanin vaihto olisi ratkaisu, oman autenttisen kasvumme kannalta on keskeistä alkaa katsomaan sitä roolia johon itse suostuu, sitä roolia jota itse pitää yllä.

• Henkinen kasvu parisuhteessa kysyy sitoutumista ja valintaa. Se kysyy myös epämukavien tunteiden katsomista, mutta se ei tarkoita toistuvasti satuttavan, alistavan tai henkisesti- tai fyysisesti väkivaltaisen kohtelun sallimista.

• Siitä, mitä parisuhteessa on inhimillistä odottaa - itseltään ja toiselta.

Suosittelen suurella lämmöllä tutustumaan Kehto kouluun.

Podcast erilaisista minätiloista

Pitkästä aikaa soolo podcast! Tällä podcastilla puhuin erilaisista minä-tiloista, joidenka tunnistaminen ja myötätuntoinen havainnointi on itsetuntemustyöskentelyssä varsin keskeistä, mutta ei suinkaan aina ihan helppoa. 
Esimerkkejä minä-tiloista luultavasti jollain tavalla ovat tuttuja jokaiselle meistä

Sisäistettyjen vanhempien minä-tilat

Selvitäkseen lapsuutensa tunneilmastosta, lapsi joutuu sisäistämään vanhempiensa ihanteet, toiveet, odotukset ja tavan olla vuorovaikutuksessa jotenkin itseensä. Jos on esimerkiksi kokenut lapsuuden tunneilmastossa paljon tunteiden mitätöintiä, tunteiden mitätöinti sisäistyy omaan mielen rakenteeseen ja tätä samaa perittä jatkaa usein itselleen ja joskus myös toisille, jos e valta-osan ajasta, niin aika ajoin. Jos sisäistettyjen vanhempien minä-tila on vaativa, ankara, kylmä tai jopa halveksuva, tämän minä tilan aktivoituminen on usein hyvin kipeää ja epämukavaa. Parhaimmillaan turvallisessa kiintymyssuhteessa sisäistetty vanhemmuus on lämmintä, sensitiivistä, johdonmukaista ja turvallista. Tällöin sisäistetyt vanhemmat ovat minä tilanakin turvaavia, myötätuntoisia ja suojaavia. Useimmilla meistä on monenlaisia vanhemmuuden tiloja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Itsestään voi esimerkiksi tavoittaa sekä hylkäävän vanhemman että rakastavan vanhemman.

Haavoitetun lapsen minä-tila

Lapsi on suhteessa vanhempaansa hyvin herkässä asemassa, riippuvainen vanhempiensa hoivasta, turvasta ja hyväksynnästä. On lapselle valtavan kipeää kohdata esimerkiksi alistamista, mitätöintiä, turvattomuutta ja draamaa. Tällöin usein defenssimme tulevat apuun ja dissosiodumme kokemuksesta. Dissosioutuminen on siis ikäänkuin kokemuksesta tunnetasolla irtaantumista, vaikka järjellä tietääkin mitä kipeää esimerkiksi lapsuudessa on omalla elämänkaarella tapahtunut. Tunteesta erkaantuminen on joskus palvellut, suojannut ja sille on ollut tarkoituksensa. Se kuitenkin vaikuttaa edelleen elämään aikuisena, usein hankaluutena olla tunneyhteydessä itseen ja toisiin. Dissosiaatio vaikuttaa ihmisiin erirtavoin. Sen takana on kuitenkin haavoitetun lapsen minätila, jossa asuu edelleen haavoitetun lapsen suru, pettymys, pelko, avuttomuus, hätä, ehkä kauhukin. Tämä haavoitetun lapsen minä-tila aktivoituu usein aikuisena ihmissuhteissa ja voi tuntua hyvin kipeältä ja häpeälliseltäkin.

Selviytyjä minä-tilat

Haavoitetun lapsen on täytynyt löytää keinoja, kuinka selviytyä syvän kivuliaista tunteistaan, kuinka niitä välttää nousemasta pintaan ja miten ”varmistaa” ettei se sama tuskallinen tunne pääsisi enää toistumaan. Ja kuitenkin se lähes aina pääsee.

Selviytyjä tilat ovat meillä hyvin erilaisia, ja jokaisella on näitkäkin luultavasti useampia. Ylianalysoimista, huumoria silloinkin kun sattuu, menestyksen jahtausta hinnalla millä hyvänsä, miellyttämistä, riippuvuuksia, välttämistä. Selviytyjä tila on ihan oikeasti joskus auttanut meitä selviytymään. Mutta usein juuri se polttaa meidät loppuun, uuvuttaa ja myöhemmin elämässä tuottaa jonkinlaista kärsimystä. Ja mikä ristiriita se onkaan, että juuri sillä millä selviytyi, nyt tuhoaakin itseään ja elämäänsä. Kukaan meistä ei myöskään aidosti ratkaise selviytyjän pyrkimyksiä järjellä. Selviytyjäänsä tutustuminen kysyy luottamusta, aikaa ja turvaa. Sillä sen takana on kipua ja surua. Hyvässä terapiassa ajanmyötä tai joskus yllättävänkin nopeasti selviytyjä uskaltaa väistyä, ja tehdä tilaa sille, miltä se koitti suojautua. Selviytyjä ansaitsee myös tulla nähdyksi, ei tuomituksi tai mitätöidyksi. Se teki, mitä se pystyi tehdä.

Auttenttinen itse -tila

Ihan joka-ainoa meistä on syntynyt tänne ainutlaatuisena, oman ihmeellisen olemuksensa kanssa. Elämä muokkaa ja näin sen kuuluukin meitä jollatavoin muokata, mutta siitä huolimatta että kasvamme ja kehitymme, meissä on aina jotain omaa, totta, ainutlaatuista, juuri meille autenttista. Se voi olla hyvinkin piilossa selviytyjä tilan tai riippuvuuksien takana mutta siellä se on. Millainen olet, kun olet huoleton-rento-vapautunut? Mikä on juuri sinulle ominaista, luonnollista? Autenttisuutta ei voi esittää eikä siinä tilassa luultavasti kukaan ole 100% ajasta, ja sekin on ok. On aivan ihanaa, että autenttisuutta arvosettaan ja samalla ihan yhtä arvokasta ja totta on antaa huomio myös sille, että meissä ihmisissä tapahtuu erilaista liikettä, käymme erilaisissa tiloissa ja sekin on osa ihmisenä olemista. Ne hetket, missä on autenttisen itsen tilassa kannattaa kuitenkin merkata itselleen. Mikäköhän mahdollisti autenttisuuden? Missä ja kenen kanssa tai mitä tehdessä tämä tila on tavoitettavissa?

Ihmisenä oleminen on sisäistä liikettä, erilaiset elämänvaiheet, tilanteet ja kriisit saattavat aktivoida eri minä-tilojamme. Vaikka autenttisen itsen tilassa olo on levollisinta ja se on sen puolesta todellakin tavoiteltavaa, tie sinne kulkee kuitenkin sallimalla ja huomaamalla myös muut tilat osana itseään. Haavoitettu lapsi meissä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tuloa, rakastavaa vanhempaa tuekseen. Millaisen rakastavan vanhemman tilan sinä kaipaisit itsellesi?

Kuuntele lisää podcastilta!

Kuuntele kirjaani Ole itsellesi armollinen Bookbeatista maksutta 2 viikon ajan TÄÄLTÄ tai osta kirja omaksi Hidasta elämää puodista TÄÄLTÄ <3

Inhimillinen muutos podcast Anna Taipaleen kanssa

”Todellinen muutos syntyy, kun hyväksyy itsensä siinä missä on juuri nyt”

Elämme aikaa, jonka ihanteisiin kuuluu self help, muutos, rohkeus ja itsensä kehittäminen. Kuten kaikessa, tässäkin piilee mahdolliset varjopuolensa. Kiireessä kasvaa voi unohtua pysähtyä sen äärelle, että mitä kasvu ihan oikeasti juuri minulle on? Tämä ei olekaan enää ihan niin helppo kysymys. Ehkä ajattelemme että kasvu on jostain käyttäytymisestä eroon pääsemistä, ehkä se on ”paremmaksi ihmiseksi tuloa”. 

Todellisuudessa autenttinen kasvu on paljon lähempänä kuin ehkä huomaammekaan. Se on paljon hienovaraisempaa ja yksinkertaisempaa, mitä ehkä ajattelemme. Se on harvoin suuria loikkia ja repäisyjä. ”Pääsisinpä tästä vaan eroon” ja ”kunpa vaan olisin parempi” jutut lähtevät usein syvästä riittämättömyydestä ja viallisuuden tunteesta. 

Kaiken käyttäytymisen, kaikkien toimimattomien tunnemallienkin takana on jokin logiikka, jokin tunnetason syy, miksi olemme siinä missä olemme. On tietysti houkuttelevaa ajatella, että kasvu olisi vaan tuon ”oman viallisuuden korjaamista”. Sitten viimein kelpaisi, sitten viimein hyväksyisi itsensä. Jokainen tällaista muutoksen tapaa yrittänyt kuitenkin tietää, että se ei ole kovin kestävä tie, se ei toimi kuin korkeintaan hetken. 

Autenttinen muutos on uskallusta katsoa itseään lempeän rehellisesti, juuri siinä kohdassa missä on. Katsoa halulla ymmärtää, katsoa halulla olla itsensä puolella, eikä vastaan. Tämä on paikoin epämukavaa ja ei ehkä suosituin tapa kasvaa. Se on omien varjojen ja pelkojen myötätuntoista hyväksyntää, ilman että koittaa äkkiä päästä niiden yläpuolelle. Todellinen muutos lähteekin siitä, että hyväksyy itsensä siinä, missä on juuri nyt.

Tällä podcastilla juttelimme ihanan Anna Taipaleen kanssa aiheesta.

Podcastilla juttelimme mm. 

• Siitä mitä inhimillinen muutos on, tahdonvoimaa vai syvää transformaatiota?

• Keskeneräisyyden sietämisestä, kysymysten tilassa olemisesta

• Miten voi turvata tilaa prosessilleen

• Peloista ja siitä miten niihin voisi olla viisasta suhtautua

• Tarpeiden ja halujen välisestä erosta

Tervetuloa kuuntelemaan!

Mitä henkinen kasvu oikein on? Podcast Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa.

Henkinen kasvu - mitä se oikeastaan on? Tämän sanaparin alle mahtuu monenlaista, chakroista egoon ja manifestoinnista ykseyteen ja siksi tuntuukin tärkeältä tarkastella hieman, mitä se henkinen kasvu oikein on, mihin se oikein tähtää?

Myönnän heti kättelyssä, että minulla henkinen kasvu käynnistyi varsin naiivisti ja jotenkin arkeen juurtumatta. Se oli enemmänkin hieman levottoman tuntuista mantrojen hokemista, jossa koitin mahtua johonkin uuteen muottiin. Henkisen ihmisen muottiin. Henkisyydestä voi myös tulla defenssi, jolla vältetään katsomasta elämää ja todellisuutta tässä ja nyt. En halunnut nähdä addiktiotani, parisuhteeni haasteita, en halunnut nähdä sisäistä tuskaani vaan ahmin kirjoja, kursseja ja koitin ikäänkuin ohittaa ihmisyyteni haasteet liimaamalla henkisen kuoren suojaksi. Luulin, että vapaus on sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Että vapaus olisi vapaissa työajoissa, ulkomaan matkoissa ja ties missä. En halunnut nähdä mieleni vankilaa, jonka katsominen oli vielä liian kipeää. En siis tietoisesti paennut henkisyyteen, vaan tiedostamattani. 

Onneksi kuplani kuitenkin puhkesi, vaikka se tuntuikin siltä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ai, mitään pikaratkaisua ei olekaan? Oli oikeasti suostuttava ei-tietämisen tilaan, oli suostuttava sietämään epämukavuutta, oli katsottava omia kaavojaan hyvin rehellisesti. Oli annettava ”Hyvin mulla menee” -maskin sulaa ja uskaltautua tuntemaan syvälle haudattu tuska. Tällä matkalla olen toki edelleen, mutta se ei enää säikäytä minua niin, kuten aiemmin. Nyt ymmärrän, että itsensä ja todellisuuden katsominen on hidasta, paikoin hyvin epämukavaa ja sitoutumista vaativaa. Mutta palkinto on myös todella sen arvoinen. Minulle sitoutuminen omaan matkaani ja itseni kohtaamiseen on paljastanut että elämässä on jotakin, joka kannattelee, kamalimmiltakin tuntuvista hetkistä huolimatta. Pelko ei ole kadonnut, mutta ei sen kuulukaan. Pelollekin on kokonaisuudessa ihmisyydessä tilaa. Tuntuu siltä, että elämässä on tilaa, ennenkaikkea psykologisesti. Minulla on edelleen omat harjoituksen paikkani ja keskeneräisyyteni, tottakai.  Nyt ajattelen, minun henkiselle kasvulleni suurin lahja on ollut asettua ihmisyyteen, inhimillisyyteen, ei pyrkiä sen yläpuolelle.

Vapaus ei olekaan sitä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan vapaus on ennen kaikkea vapautta omista mielen rakenteiden kaavoista. Vapaus on sitä, että ei tarvitse pelätä itsessä herääviä tunteita tai ajatuksia. Vapaus on sydämen avaamista kaikelle sille mikä itsessä tapahtuu, myös sokeudelle, naiviudelle ja varjoille. Ensimmäinen askel vapautumisen matkalla on tulla tutuksi oman vankilansa kanssa. Tämä ei tapahdu hetkessä, siihen ei ole mitään quick fix- tietä. Se on elämään suostumista ja senkin sallimista, ettei aina kyllä huvita suostua.

Pääsin keskustelemaan omien rakkaiden opettajieni, Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa siitä, mitä henkinen kasvu oikeastaan on, podcastille. Kuuntele keskustelumme alta.

Podcast - Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

• Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

• Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

• Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

• Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

• Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

• Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

• Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

Podcast läheisriippuvuudesta toipumisesta

Tällä podcastilla keskustelen psykoterapeutti Kristiina Niskasen kanssa läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta, ennenkaikkea omakohtaiseten kokemuksiemme ja toki myös ammatillisen kokemuksen kautta.

Läheisriippuvuus sanana voi jättää ilmaan kysymyksiä: Mitä se on? 

Kaipuu ja tarve läheiseen suhteeseen ei itsessään ole läheisriippuvuutta, vaan inhimillistä ja normaalia. 

Läheisriippuvuuden taustalla on usein jonkinlainen kiintymykseen liittyvä trauma tai vaillejääminen, joten läheisriippuvuus on enemmänkin opittu selviytymismekanismi ja reaktio, kuin ongelma itsessään. 


Läheisriippuvuudessa kiintyminen toiseen on usein ristiriitaista ja turvatonta. Tästä läheisriippuva kokee usein syvää häpeää ja huonommuutta. Moni joka tunnistaan itsessään läheisriippuvuutta kuvaa tietävänsä, että se ei ole itselle hyväksi, mutta ei tiedä mitä asialle voisi oikein tehdä. Asian kanssa ollaan liian yksin. Läheisriippuva tyypillisesti koittaa kantaa vastuuta kumppaninsa teoista ja valinnoista, ja kokee kroonisia pettymyksiä, sillä läheisriippuva on lähes poikkeuksetta suhteessa jollain tavoin turvattomasti kiintyneen ihmisen kanssa. 

Podcastilla puhumme mm. siitä miten läheisriippuvuus ilmenee, miten siitä voi lähteä toipumaan ja toivottavasti pystymme luomaan rehellisen mutta rohkaisevan kuvan siitä, että miksi omia sisäisiä kipujaan kannattaa lähteä turvallisesti kohtaamaan. 

Luentosarja läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi alkaa 22.10 ja on ostettavissa nyt tarjoushintaan 49€. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Podcast vanhemmuudesta ja sen herättämistä vaikeista tunteista

Sanotaan, että lapset ovat peili. Mitä ihmettä se tarkoittaa? 

Vanhemmuus ei ole ihan helppoa. Ei ainakaan joka hetki. Useat meistä kantavat mukanaan haavoja ja omien sukupolviensa tunnetaakkoja. Tiedostamattoman nämä ovat kuin lataantuneita miinoja sisällämme, niihin osuessa on räjähdysvaara. 

Joskus vanhemmuuden esiin nostavat tunteet tulevat suurena yllätyksenä. Kuten sanotaan ”Oli paljon helpompaa olla vanhempi silloin kun itsellä ei ollut vielä lapsia”. Lapsen itku, kiukuttelu, oma tahto tai katkonaiset yöt saattavat nostaa meissä vanhemmissa esiin tunteita, joita emme mitenkään haluaisi kokea. Nämä tunteet voivat nostaa esiin syyllisyyttä ja häpeää. Moni jää vaikeiden tunteiden kanssa yksi, kuvitellen että on ainoa.

 Aikuisena ja vanhempana me olemme vastuussa siitä että saamme myös itse kokea näin. Se ei koskaan kuitenkaan tapahdu lapsen kustannuksella, tai lapsen kautta. 

On ymmärrettävää että lapsen käytös tai vaikkapa väsymys nostaa esiin voimakkaitakin negatiivisia ajatuskehiä. Näissä hetkissä olisi kutenkin tärkeä kysyä: Mihin tämä minussa osuu?Esimerkiksi ärtymyksen takana on oikeastaan aina jotain muuta. Pelkoa, surua, huolta, turvattomuutta.Lapsi nostaa esiin tällöin vanhemmassa olevia tunnehaavoja, joiden tiedostaminen tuo mahdollisuuden surra, vapauttaa, kohdata, eheyttää. Ja tähän kaikkeen saa ja on viisasta pyytää apua.

Vanhemmuus on mieletön kutsu kasvuun. Ei tarvitse olla valmis, ei tarvitse olla täydellinen. Mutta täytyy olla valmis katsomaan siihen kirkkaaseen peiliin, jonka joku niin rakas kuin oma lapsi eteen tuo.

Tällä podcastilla keskustelimme Jari Koposen kanssa syvällisesti vanhemmuudesta. Ennenkaikkea niistä vaikeammista tunteista ja hetkistä. Siitä miten tärkeää on puhua, uskaltaa hakea apua ja tukea. 

Podcastilla juttelimme mm.

• Vanhemmuuteen liittyvistä paineista ja odotuksista
• Vanhemmuuteen liittyvistä vaikeammista tunteista, joista ei vielä puhuta riittävästi
• Tunnehaavoista ja defensseistä
• Äitiydestä ja isyydestä ja niiden eroavaisuuksista
• Siitä miten vanhempikin kaipaa olevansa rakas ja turvassa.
• Ja paljon paljon muusta

Kuuntele podcastilta lisää!

Jarin työhön voit tutustua lisää TÄÄLTÄ

Podcast - Kokemuksiani enneagrammista

Enneagrammi on persoonatyyppiteoria johon tutustuin ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten. Myönnän että alkuun suhtauduin siihen skeptisesti, sillä uskon syvästi ihmisen yksilöllisyyteen ja en niinkän pidä erilaisista leimasimista. Nämä huoleni estivät minua tutustumasta oikeasti enneagrammiin.  Ennakkoluuloistani päästyäni huomasin sen olevan varsin syvällinen itsetunteuksen oppi. Jopa niin syvällinen, että se teki välillä kipeää. Enneagrammi nosti esiin asioita itsestäni, joita ei ollut kovin imartelevaa huomata. Mutta samalla se tarjosi suuntaa ja tienviittoja kasvuun.

Enneagrammissa on 9 erilaista persoonatyyppiä.Jokaisella ihmisellä on olemassa oma ydin persoonansa, ikäänkuin ikkuna josta käsin maailmaa katsoo. Ennearammin mukaan ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin persoonansa. Tykkään ennagrammissa siitä, miten se yhdistää sekä psykologiaa että henkistä kasvua. Asiat eivät jää ohukaisiksi. Ja kuten henkiset viisaudet sanovat: Olemme kaikki yhtä, mutta erilaisia. Näin jokaisessa meissä on olemassa kaikki vivahteet muistakin persoonatyypeistä, mutta yksi näistä tyypeistä on meille koti. Näin saakin olla. 

Enneagrammi tyyppinsä löytäminen voi olla hyvin helpottavaa. Ei tarvitsekaan yrittää mahtua johonkin ihanteeseen, joka ei vaan ole itseä. Se tuo myös ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan, täällä on niin monia tapoja toimia, tuntea ja kokea. Lopulta olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä: Henkisiä olentoja opettelemassa ihmisyyttä. Jokainen omasta kohdastamme käsin.

Jokaisella persoonatyypillä on omat alitajuiset selviytymiskeinonsa, sokeat pisteet ja motiivit.Jokaisella persoonalla on myös ns. stressisuunta ja kasvusuunta. Nämä tuovat tietoisuuteen valtavan arvokasta ymmärrystä siitä, miten itse tyypillisesti stressaantuneena toimii ja mikä taas on juuri itselle tie kasvuun ja eheytymiseen. Tässä onkin oikeastaan yksi tärkein asia, miksi enneagrammi vei sydämeni: Kasvu ei ole kaikille sama asia. Se mikä on yhdelle kasvua, voi olla toiselle taantumista.

Minulle ennagrammi on auttanut ymmärtämään tyypillisiä kokemuksia ja tunteita joiden kanssa olen kokenut olevani aika yksin. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa ulkopuolisuuden tunne ja tunne siitä että olen jotenkin viallinen. Persoonatyyppini tyypillinen selviytymiskeino on koittaa korjata jotenkin tämä ”itsessä oleva vika”.  Enneagrammi on tehnyt näkyväksi myös tapojani käyttäytyä jotka eivät ole niin edustuskelpoisia. Itse olen vetäytyvää tyyppiä, eli en niinkään mene kohti konflikteja vaan vetäydyn. Mutta taas läheisessä parisuhteessa taipumukseni draamaan on tullut tutuksi. Näissä hetkissä saan lietsottua tunteeni melkoisiin svääreihin.

Oman persoonatyyppini lahjoja ovat taas mm. intuitiivisuus ja empaattisuus, kyky nähdä asiat syvällisesti ihmisyyden varjopuolia pelkäämättä.

Lue lyhyet kuvaukset eri enneagrammityypeistä:

1. Uudistaja: Rationaalinen, periaatteelinen, itsekontrolli, kovat vaatimuset, objektiivinen

1. tyypin alitajunnassa:

Peruspelko:Että on huono/viallinen/paha

Ratkaisuyritys:Korjata, parantaa

Parhaimmillaan: Tyyneys, viisaus, hyväksyntä

---

2. Auttaja: Välittävä, antelias, hoitava, omistushaluinen, empaattinen, uhriutuva

2. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Että ei tule rakastetuksi omana itsenään

Ratkaisuyritys:Hoivata tai auttaa muita, jotta ansaitsisi rakkauden

Parhaimmillaan: Hyväsydäminen, vilpitön ja aidosti nöyrä, ehdoton rakkaus

---

3. Saavuttaja / Menestyjä: Mukautumiskykyinen, kunnianhimoinen, imagokeskeinen, esimerkillinen, suorittava

3. tyypin alitajunnassa

Peruspelko:Että on omana itsenään arvoton, ei ole toivottu

Ratkaisuyritys:Suorittaminen

Parhaimmillaan:Hellä, autenttinen, itseohjautuva

---

4. Individualisti: Intuitiivinen, esteettinen, itseorientoitunut, luova, dramaattinen, romantikko

4. tyypin alitajnnassa

Peruspelko:Että ei ole omaa identiteettiä, ei merkitystä

Ratkaisuyritys:Löytää oma identiteetti

Parhaimmillaan: Tasapainoinen, universaali luovuus, syvällisesti kiinni elämässä

---

5. Tutkija: Tarkkailija, vetäytyvä, innovatiivinen, irrallaan "maailmasta", valtavasti tietoa

5. tyypin alitajunnassa

Peruspelko:Että on avuton ja tarpeeton, kykenemätön

Ratkaisuyritys: Tiedonkeruu loputtomiin

Parhaimmillaan: Suuria visionäärejä ja pioneereja, näkee elämän ihmeellisyyden, syvällisiä näkemyksiä ja läpimurtoja

---

6. Uskollinen / lojalisti: Kohtaava, vastuulinen, puolustautuva, sitoutunut, omistautunut

6. tyypin alitajunnassa

Peruspelko:Jää vaille tukea ja ohjausta, turvattomuus

Ratkaisuyritys: Etsii ulkopuoleltaan auktoriteettia tai asiaa/ihmistä johon voisi luottaa ja turvata

7. Innostuja: Ylävireinen (innokkuus), saavuttamiskykyinen, impulsiivinen, energinen, spontaani, positiivinen

---

7. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Jäädä kiinni henkiseen kipuun

Ratkaisuyritys: Suunnittelu, kokemusten jahtaaminen

---

8. Haastaja Itsevarma, päättäväinen, dominoiva, konflikteja pelkäämätön, voimakas tahto

8. tyypin alitajunnassa

Peruspelko:Tulla kontrolloiduksi tai vahingoitetuksi

Ratkaisuyritys: Kontrolloida ja hallita muita

---

9. Rauhantekijä: Sopeutuva, varmisteleva, myötäilevä, rento , haluaa välttää konflikteja viimeiseen asti

9. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Jäädä yksin ja erilliseksi

Ratkaisuyritys: Vetäytyminen ja muiden myötäily

Huom! Jokaisesta enneagrammityypistä voi varmasti tunnistaa jotain itsessään. Kaikki enneagrammityylit ovat olemassa meissä kaikissa, enneagrammi on dynaaminen malli, jonka sisällä tapahtuu liikettä tietyssä järjestyksessä. (Stressikäyttäytyminen ja kasvusuunta.) Jokaisella on kuitenkin oma  "kotipesä", persoonallisuustyyppi, jonka löytäminen ei ole välttämättä aina ihan yksinkertaista. Näistä lyhyistä kuvauksista ei vielä kannata tehdä päätelmiä omasta enneagrammityypistä, näiden tarkoitus on lähinnä antaa yleistetty katsaus kustakin tyypistä.

Podcastilla kerron lisää kokemuksiani enneagrammista:

Olemme mieheni kanssa koonneet Enneagrammi itsetuntemuksen työvälineenä verkkokurssin jossa käymme Enneagrammin kaikki 9 persoonatyyppiä syvällisesti läpi. Jos aihe kiinnostaa, tervetuloa mukaan täältä

Podcast - Pettymyksien tuottamisen välttäminen ajaa ahtaalle

Elämästä ei taida selvitä ilman että kokisi pettymyksiä.  Ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan. 

Tällä podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista. Mutta jos koittaa hinnalla millä hyvänsä välttää tuottamasta pettymystä toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Odotukset ovat lähes aina yhteydessä pettymyksiin. Joskus odotuksemme ovat epärealistisia, ja joskus taas hyvin inhimillisiä, sellaisia joista ei tarvitse eikä kannatakaan tinkiä.

Kuuntele podcastilta lisää!

ps. Marikan kirja Sinä selviät kyllä löytyy täältä ja minun Ole itsellesi armollinen kirjan löytää täältä.

Podcast tyhjyyden pelosta

Vaikka usein sanomme haaveilevamme lomasta, moni kuitenkin huomaa lähestyvän loman nostavan myös epämukavia tunteita esiin. Tämä on todellakin inhimillistä, vaikka ehkä siitä vähemmän ääneen puhutaan.

Se, että totuttu tekemisen tapa pysähtyy tuo tilaa. Tyhjää tilaa. Aikaa jolloin ei ole mitään agendaa. Tosi-asiassa se tyhjyys on harvoin tyhjää. Yleisempää on se, että kun ihminen pysähtyy nousee näkyville myös epämukavia ajatuksia ja tunteita. Ehkä hyvin syviäkin kysymyksiä siitä, mikä elämässä on merkityksellistä ja mikä oma paikka täällä oikein on.

Suorittamaan taipuvainen tietää, että "vain oleminen" on yksi vaikeimmista asioista. Vaikka olisi tietoa rentoutumisen ja palautumisen tärkeydestä, ne harvoin onnistuvat käytännössä jos syvempiä syitä suorittamisen takana ei tule käsitellyksi. 

Tyhjä tila voi nostaa esiin myös alitajuiset turvattomuuden tunteet, joiden lähteelle voi olla vaikea päästä. Yleisesti ottaen ihmismielelle epätietoisuuden sietäminen on vaikeaa. Tyhjissä kohdissa voi tuntua siltä, että ei oikein saa kiinni mistään. 

Siksi tyhjyyden pelon noustessa oleellinen kysymys voikin olla:

• Mikä tulisi näkyville tyhjyydessä?
• Mille tyhjyys toisi tilaa?
• Minkä kysymyksen tyhjyys nostaisi esille?

Näitä kysymyksiä ei suinkaan tarvitse aggressiivisesti tai paineistaen kysyä, vaan lempeän uteliaasti.  Samalla kun tyhjyys voi tehdä näkyville arkoja ja kipeitäkin kysymyksiä, on tyhjyys myös se paikka, josta luovuus saa alkunsa.

”The cure for the pain, is in the pain”

Kuuntele lisää podcastilta!

Oletko muuten jo huomannut maksuttoman Överiksi meni verkkokurssini? 

Podcast - Miten turvatonta kiintymystyyliä voi eheyttää?

Kiintymyssuhde malli on herättänyt paljon kiinnostusta ja olen saanut siihen liittyen useamman kysymyksen: Miten turvatonta kiintymystyyliä voi sitten lähteä eheyttämään?

Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.

Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. 

Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä. 

Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa. Kirjoitan siitä tarkemmin kirjassani Ole itsellesi armollinen (Kirja ei tosin käsittele aihetta kiintymyssuhteen näkövinkkelistä). Sisäiseen turvaan liittyvän podcastin voi myös kuunnella TÄÄLTÄ

Tässä kuitenkin hypin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä. Alla olevalta podcastilta voit kuunnella lisää aiheesta!

Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytymyminen:

• Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen

• Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat

• Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (RIstiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria)

• Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä- riippumatta toisesta

• Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.

• Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.

Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:

• Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?

• Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin

• Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin

• Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että "Minun täytyy selvitä yksin".  

• Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin

• Kieltäydy pelaamasta pelejä

• Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä. 

• Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.

• Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?

Aiemmat kirjoitukset kiintymyssyhdemallista voit lukea:

Ihmisellä on biologinen tarve kiinnittyä turvallisesti toiseen ihmiseen

Millainen kiintymystyyli sinulla on?

Kiintymyssuhdemalli: Kysymyksiä ja vastauksia

Kuuntele podcastilta lisää!

Podcast - Tukahdutetut tunteet

Tällä podcastilla syvennymme Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien kanssa tukahdutettujen tunteiden maailmaan. Aiemman podcastimme voit kuunnella täältä. 

Lapsuuden tunneilmastolla on merkittävä vaikutus siihen, miten lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lapsi on hyvin herkkä aistimaan, mitkä tunteet ovat tervetulleita ja mitkä eivät ja oppii sopeuttamaan ilmaisuaan sen mukaisesti. Usein vanhempien omat käsittelemättömät ja tukahdutetut tunteet ovat juuri niitä, mitä heidän on vaikea lapsessaan kohdata. Tukahdutetut tunteet kulkevat usein sukupolvien yli kulkevina ketjuina. Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan enemmänkin lisätä ymmärrystä niitä eväitä kohtaan, joita kukin on elämään saanut.

Lapsi oppii tukahduttamaan sen, mille ei ole turvallista tilaa. Tämä herättää turvattomuutta ja hämmennystä lapsessa, joka jää vaikeiden tunteidensa kanssa yksin. Lapsi ikään kuin sisäistää tavan joilla omassa perheessä vaikeita tunteita kohdattiin.

Tyypillisesti tukahdutettuja tunteita ovat mm. viha, pelko, kauhu ja suru, mutta yhtä lailla myös välittämistä ja rakkautta tukahdutetaan.

Kun tunteita tukahduttaa, tukahduttaa herkästi samalla yhteyttä omiin inhimillisiin tarpeisiin. Omiin tarpeisiin tutustuminen onkin keskiössä, kun lähdetään tutkimaan mitä omien aggressioiden taustalla oikeastaan onkaan. On varsin yleistä, että juuri se ”kiltti ja reipas tyttö” on hämillään omien vihan tunteidensa suhteen, eihän hänellä kuulunut olla sellaisia!

Viha on voimakasta energiaa, jonka takana on hyvin usein pelkoa tai surua, jotain jota on ehkä tukahdutettu niin pitkään, ettei itse enää oikein edes muista sen juuria. 

Tunteiden tukahduttaminen vie valtavasti energiaa ja tuo jännitettä sekä kireyttä elämään. Osa kokonaista ihmisyyttä onkin harjoitella tulemaan itse itselleen rakastavaksi aikuiseksi ja tueksi, joka uskaltaa katsoa myös vaikeita tunteita. Tunteiden myötätuntoinen kohtaaminen ehkäisee sitä, että reagoisimme niiden mukaan. 

Juttelin Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tukahdutetuista tunteista aggression takana ja keskustelumme voit kuunnella podcastilta.

Podcastilla juttelemme mm.

• Lapsuuden kokemuksista ja tunneilmastosta

• Lapsi sisäistää helposti vanhempiensa toimintatavat

• Kohtelemme usein itseämme niin kuin meitä on kohdeltu

• Tarpeista, niiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta

• Miten voimakkaan viha piikin noustessa voisi ihan konkreettisesti tehdä: paiskoa tyynyjä vai rauhoittaa itseään?

Suosittelen lämmöllä tutustumaan naisenväkivalta.fi hankkeeseen. He tarjoavat maksutonta tukea naisille, jotka käyttävät väkivaltaa tai pelkäävät aggressioidensa äityvän väkivallaksi.

Podcast - Äiti, raivoava eukko, ihana nainen

Naisiin (kuten toki miehiinkin) mahtuu sekä valot että varjot.  Viha- ja aggressio on edelleen aikamoinen tabu. Vihan tunne nousee usein, kun kokee avuttomuutta, tulleensa väärinkohdelluksi ja silloin kun omat tarpeet ovat toistuvasti jääneet paitsioon. Vihaa voidaan myös ajatella merkkinä siitä, että jokin itselle tärkeä asia ei ole tullut kuulluksi, eikä usein sanoitetuksi.

Naisihanne jota poimimme mediasta ja kulttuuristamme on usein itsenäinen, pärjäävä nainen, joka ei muita tarvitse. Päinvastoin, nainen on itse muita varten! 

Moni meistä on myös kasvanut ympäristössä, jossa suhde vihaan on ollut latautunut. Ehkä kiukulle ja "hankaluudelle" ei ole ollut tilaa. Ehkä on itse ollut toisen vihan purkauksien uhrina. 

Pahimmillaan aggressio äityy väkivallaksi. Tähän liittyy monesti syvää häpeää ja syyllisyyttä ja kynnys hakea apua on vielä monelle liian suuri. 

Väkivalta on jotain, joka aika satuttaa itseä tai toista. Tyypillisesti sanasta väkivalta tulee mieleen väkivallan fyysiset muodot, lyöminen tai pahoinpitely. Toki nämäkin omat väkivaltaa, mutta äärimmilleen vietynä.

Väkivaltaan kuuluu siis myös henkinen, sosiaalinen, taloudellinen, uskonnollinen ja seksuaalinen väkivalta sekä itseen kohdistuva väkivalta.

Voisi siis ajatella, että jollain tavoin väkivalta on koskettanut meitä ihan jokaista, jossain elämän vaiheessa. Se on myös kohta, jota meistä jokaisen olisi hyvä olla valmis katsomaan itsessään. 

Hallitsemattomien aggressioiden takana on lähes aina taustalla omia vaillejäämisiä lapsuudessa sekä kokemuksia siitä, että ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. 

Vihaa voi oppia hallitsemaan, ja kuulemaan sen kertomat viestit. Toivoa on. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Tähän luultavasti jokainen tarvitsee tukea. Ei tarvitse jäädä yksin.

Sain kunnian keskustella Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tästä valtavan tärkeästä ja arkaluontoisesta aiheesta, naisen vihasta ja vihan hallinnan haasteista.

Podcastilla keskustellaan mm. seuraavista aiheista:

•  Mitä väkivalta oikeastaan on? Mistä viha oikeastaan kertoo?

•  "Kun kiltti tyttö löytää raivon itsessään" - miten ihmeessä siihen pitäisi suhtautua?

• Millaisen lapsuuden mallin olemme saaneet vihan kohtaamisesta

•  Naismyytti

• Kun omaa varjopuolta on vaikea kohdata

•  Häpeä ja syyllisyys 

Naisen väkivalta.fi hanke tarjoaa apua maksutta naisille, jotka kaipaavat tukea aggression, itsehillinnän ja vihan rakentavaan ja turvalliseen kohtaamiseen. 

"Me uskallamme kohdata – älä jää yksin!"  Sivustolta löytyy mm. chat jossa keskustelun voi aloittaa. Käy tutustumassa!

Podcast häpeän tunteesta

Häpeä on vaikea tunne kohdattavaksi. Sen alitajuinen viesti on ”Minussa on jotain väärää/viallista”. Se saa usein piiloutumaan, välttämään ja pelkäämään ”kiinni jäämistä”, nähdyksi tulemista.

Häpeän tunne on sekä kehollisia epämielyttäviä tuntemuksia, että mentaalisia, alistavia ajatuksia. Häpeään liittyy usein pelko hylätyksitulosta. Silloin kun häpeämme, hylkäämme usein itse itsemme.

Sanotaan, että häpeä on addiktioiden ruokaa. Siksi häpeän suhteen sen näkyväksi tekeminen on parasta lääkettä. Valitse turvallisia, sallivia ihmisiä keille tätä tunnetta voit jakaa. 

Häpeää jää usein kantamaan sisällään, jos elämässä on ollut kokemuksia joissa ei ole tullut nähdyksi inhimillisesti ja hyväksyen. Tällöin on saattanut tehdä hyvin alitajuisen tulkinnan, että itsessä on jotain vikaa. 

Häpeä kuuluu yhtenä osana tunnepaletistoon, siitä ei tarvitse eikä voi päästä tunteena eroon, mutta siihen voi oppia suhtautumaan rennommin ja inhimillisemmin. 

Häpeä yrittää rajoittaa elin tilaamme. Millä tavoin häpeä on saanut hallita elämääsi?

Mitä olet sen vuoksi jättänyt tekemättä?

Mitä se on ehkä saanut sinut tekemään?

Jos tuo tunne ei saisi rajoittaa, mitä tekisit? Missä sinun olisi helpompi olla?

Häpeän tunteen noustessa kannattaa ottaa pieni pysähtyminen ja aikalisä.

Pysy lempeästi läsnä keholliselle tuntemukselle, laita toinen käsi sydämesi päälle ja sano hiljaa itsellesi ”Olen tässä ja en hylkää sinua”.

Kun harjoittelee vaikeidenkin tunteiden kanssa läsnäoloa, alkaa saamaan kokemuksia siitä, että tunteet kyllä myös jatkavat matkaansa. Se lisää luottamusta, että vaikeista tunteista selviää ja niillä ei tarvitse olla valtaa horjuttaa.

Silloin kun koemme häpeää, kaipaamme nähdyksi tuloa- inhimillisenä ihmisenä.

Kuuntele lisää podcastilta!

Podcast hyväksymisen kaipuusta, hylätyksitulon pelosta ja paljon muustakin

Tällä podcastilla on kanssani juttelemassa kollegaystäväni Marika Rosenborg

Oli niin antoisaa jutella viimeksi Marikan kanssa parisuhteen päättymisestä ja eroprosessista, että päätimme istua mikrofonin eteen uudellenkin. Aiemman jaksomme voit kuunnella täältä

Olen kiitollinen että olen saanut tutustua Marikaan. Meillä on ikäeroa melkein 20-vuotta ja elämme varsin erilaista elämänvaihetta, ja silti moni asia kohtaa. 

Juteltiin Marikan kanssa mm. hyväksytyksi tulon kaipuusta ja vastaavasti hylätyksi tulon pelosta, sekä erityisherkkyydestäkin, ilman sen kummampaa suunnitelmaa tai aietta siitä mihin keskustelu päätyy. Näin vapaa tila jutustella mahdollisti jutun sopivan rönsyämisen laajemmallekin!

Tällä podcastilla jutellaan mm.

• Siitä miten hyväksynnän tarve on normaali tarve, mutta ihminen voi hukkua itseltäänkin yrittäessään hinnalla millä hyvänsä saada hyväksyntää

• Erilaisista keinoista joilla sopeutamme itseämme ympäristön vaatimuksiin/ihanteisiin

• Mielenkiintoisesta tutkimuksesta siitä, miten mm. esikoisen, keskimmäisten ja kuopusten rooli vaikuttaa käyttäytymiseen

• Ihmissuhteista joissa ei ole aitoa välittämistä ja kunnioittamista

• Miten löytää tasapainoa terveen tarvitsemisen ja itsenäisyyden välille

Kuuntele podcastilta lisää!

Minun ja Marikan Sinä selviät - verkkokurssi erosta toipumisen tueksi on nyt tarjouksessa 69 € (norm. 99 €) 16.5.2021 asti. Ilmoittaudu mukaan TÄÄLTÄ

Marikan kotisivuihin ja blogiin voi tutustua:

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi

https://www.uudenelamanvarit.fi