Niinä hetkinä kun ei näe eteenpäin
Joskus niinä hetkinä kun tuntuu että ei jaksa, ei pääse eteenpäin, ei uskalla eikä vaan kertakaikkiaan selviä voi olla hyvä muistaa tai edes leikkiä muistavansa että todellisuudessa olet sisältä voimakkaampi kuin uskoisitkaan. En tarkoita tällä voimalla mitään puskutraktori energiaa, vaan hyvin kaunista, herkkää, avointa voimaa. Se voima ei tarkoita ettei tuntuisi. Kyllä voi tuntua. Surua, jännitystä, pelkoa, haikeutta, kauneutta, mitä hyvänsä.
Sisäinen voima ei ole vastustuksen puutetta, vaan sitä kohti katsomista- kunnioittaen omaa ainutlaatuista tahtiaan ja ihmisyyttään.
Mitä jos tietäisit että selviät?
