Minä ja muut.

Kasvun kohta herättää minussa ajatuksia siitä mitä on kasvu suhteessa muihin ihmisiin. Tähänkään mitään oikeaa vastausta en löydä, mutta hyviä kysymyksiä kylläkin. 

Onko minun kasvuni etusijalla niin että jyrään siinä huomaamatta muut ympärilläni olevat?

Vai koitanko kasvaa jonkun muun puolesta?

Estänkö itseäni kasvamasta koska joku läheiseni ei pitäisi minun kasvustani?

Missä menee raja sen välillä onko kasvun tarpeeni täyttö terveellä tavalla itsekästä vai jo enemmän itsekästä ylimielisellä tavalla?

Missä menee raja sen välillä että huomioin myös muut, mutta en kuitenkaan uhraa itseäni ja elämääni?