Tämä on siinä mielessä spesiaali jakso, että olen vähän niinkuin itse vieraana podcastillani, juttelemassa ystäväni Villen kanssa aiheesta, joka tuntui aika jännitävältä!

Podcastilla juttelimme mm. seuraavista teemoista:

Ideaaleista luopuminen
Vauhtisokeus ja toisaalta rohkeus heittäytyä
Halu olla totta ennenkaikkea itselleen
Mistä käsin teemme sitä mitä teemme?
Jännityksen läpi meneminen uusien asioiden äärellä
Luonko itseäni varten ensisijaisesti vai mistä käsin?
Tarve merkityksellisyyteen ja nähdyksi tuloon - mutta voiko näihin kompastua jos haemme niitä liian kiivasti
Pettymyksien sietäminen - siten että ei hylkää itseään!
Jännitys ja pelot ovat normaaleja ja ok - ne tekevät sinusta inhimillisen
Mua pelottaa JA _________
”Kuka säkin luulet olevas ja muita klassikko pelkoja”
Ei tartte päästä pelkojen yli!
Meillä on jo ihan biologiamme puolesta kaipuu tulla hyväksytyksi ja sekin on ihan normaalia
Mihin vertaat? Onko se realistista?
Miten tee tilaa kuulla itseäsi?
Voinko olla sitoutunut luomiseen vaatimatta sitä, että sen täytyy johtaa johonkin tiettyyn?
Puskeminen ei toimi, mutta ei pelkkä passiivisuuskaan - miten voisimme toimia ja antautua?
Prosessi - ei määränpää!