Tässä kirjoituksessa tutkitaan muutamia sudenkuoppia itsetuntemuksen tiellä, joihin törmään työssäni sekä olen näihin toki itsekin haksahtanut ja tulen varmasti haksahtamaan vielä satoja kertoja...Koska olen ihminen.

Kokemus kuitenkin opettaa ja parhaimmassa tapauksessa sudenkuopat oppii haistamaan jo varhaisemmin, niissä ei välttämättä tarvitse killua niin kauhean pitkään.

Sudenkuopissa ei itsessään ole mitään väärää tai pahaa, enemmänkin ne kertovat siitä että jokin defenseisämme on aktivoitunut. Jokaisella nämä defenssit toimivat vähän eri lailla.

Yleisiä ja vähän laajempia esimerkkejä keinoistamme koittaa ratkaista sisäistä kipua ovat: miellyttäminen, suorittaminen, vetäytyminen, piilottaminen, kontrollointi ja perfektionismi.

Jaan nyt kuitenkin muutaman spesifimän esimerkin sekä miten itse olen harjoitellut palaamaan näistä kuopista takaisin sydämen äänen äärelle.

Liiallinen analysointi

Varsinkin ihmiselle joiden oman sisäisen maailman työstäminen, uskomuksien tunnistaminen ja todellisten tunteiden tiedostaminen on tärkeää, voi helposti käydä niin että todellisen kohtaamisen sijaan analysoi- tai enemmänkin yli analysoi.Yli analysointi koittaa itseasiassa peittää sitä mitä todella koet. Pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, turvattomuutta, haavoittuvaisuutta, kaipuuta, tarvitsemista?

Analysointi on lopullinen kehä jossa mieli yrittää ratkaista asioita joita ei voi älyllä ratkaista. Tie ulos liiallisesta analysoinnista tapahtuu huomaamalla mitä tekee. Muistuttamalla itseään siitä, että tämä ei ratkea näin. Minulle tekee tällöin hyvää siirtyä kehoon: tanssia, ravistella kehoa, tehdä hengitysharjoitus, jotain joka palauttaa kokemiseen ajattelun sijaan.

Liika vakavuus

Liika vakavuus on kohdallani analysoinnin käsipari, otan analysoinnin niin hirmu vakavasti että elämästä alkaa kadota kepeys, spontaani nauru ja leikkisyys. Tällöin liika vakavuus uskottelee, että puristamalla ja pakottamalla tai rankaisemalla itseään hyvin kriittisellä sisäisellä puheella tie menisi eteenpäin. Toden totta, itsetuntemuksen tie on hyvä ottaa tosissaan, mutta liika vakavuus usein enemmänkin estää etenemästä. Liikaa vakavuutta voi olla vaikea havaita, kun siinä on kiinni se todella tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Tämän energia on raskas, tukahduttava ja julma. Tie tästä ulos menee taas huomaamisen kautta ja kykenemällä myöntämään itselleen että nyt on tullut otettua vähän liian tiukasti koko homma. Kaikenlainen huumori, kyky lempeydellä nauraa itselleen ja elämälle helpottaa.

Minä olen ainoa ja erityinen kipuni kanssa

"Kellään muulla ei ole näin häpeällisiä juttuja". Erillisyys ja vertailu. Itsetuntemuksen tie nostaa esiin valojemme lisäksi varjomme, sekä ne persoonan puolet joita emme kovin mielellämme katsoisi. Vaikenemme, piilotamme näitä ja uskomme olevamme ainoita keillä on vastaavia haasteita. Olemme usein myös varmoja, että jos muut tietäisivät he tuomitsisivat. 

Älä tuomitse muita siitä että he tuomitsevat sinut ennen kuin tiedät. Hyvin hyvin usein, ihmisillä on kyky suurempaan myötätuntoon kuin uskoisimmekaan. Miksi? Koska jokaisella on oma shittinsä, niin sanotusti. 

Eristäytymisen ja piiloutumisen sijaan, tie ulos kulkee jakamisen ja avoimuuden kautta. Koko maailmalle ei tietenkään tarvitse huutaa omia kipujaan, mutta niiden jakaminen jollekkin turvalliselle ystävälle joka ei yritä ratkaista tunteitasi voi olla hyvin eheyttävää.

Ajankohtaista:

Överiksi meni e-kirja

Överiksi vetäminen, suorittaminen ja addiktiot ovat asioita, joita minulla on reilun kymmenen vuoden kokemus. Nämä asiat ovat satuttaneet minua eniten, mutta myös lopulta opettaneet eniten.

Omista kokemuksistani ja niistä oivalluksista ja työkaluista jotka ovat auttaneet minua murtamaan överiksi vetämisen kaavaa olen koonnut e-kirjan.

Tilattuasi e-kirjan saat sen heti pdf tiedostona luettavaksi.

Lue lisää ja tilaa omasi Täältä  Hinta 15€