Anteeksi

Anteeksi.

Pelokkaana vetää ties minkälaisia rooleja. Itselleen ei kuitenkaan pysty valehtelemaan loputtomiin, siitä elämä taitaa pitää huolen.

Olen näytellyt tietäväni ( ja luullut tiedon tuovan turvaa)
Olen halunnut olla vakuuttava ( en ole luonnollinen yrittäessäni olla mitään)
Olen halunnut olla viihdyttävä (saanhan edes jotenkin huomiota?)
Olen halunnut kunnioitusta (hakemalla vahvistusta ulkopuolelta minäkuvalleni)
Olen halunnut kiitosta
( jotta Eevi kokisi onnistuneensa, vaikkakin vain hetken)
Olen halunnut neuvoa
Olen halunnut olla parempi
Olen halunnut ymmärrystä
( etten joutuisi katsomaan peiliin)
Olen halunnut tukea
Olen puolustellut mielipiteitäni kiivaasti
Olen sitä , olen tätä ja tuota.
Pelolkkaana näen vain (kuvitteellisen) itseni .
En olekkaan se, joka luulin olevani.

Ylläolevat kuvaukset voivat olla vain pehmo pornoa verrattuna siihen peliin jota ego pelokkaana pelailee varmistellessaan selustaansa.Se ei ole paha, se on tietämätön.

Katri kirjoitti aikanaan mahtavan tekstin, Henkinen kasvu sucks: http://elamanflow.wordpress.com/2013/03/10/henkinen-kasvu-sucks/

On toki ihanaa kuoriutua vanhoista rooleista ja mielikuvista jotka olivat kuin haarniskoita, kylmiä ja kovia. Tiedostaminen on myös joskus raadollista, silloin kun vielä samaistuu persoonaansa. Ei varmaan yksikään persoona halua nähdä kaikkia niitä negatiivisiksi kutsuttuja roolejaan ( joita on aktiivisesti ja ahkerasti piiloteltu)eikä persoona halua luopua niistä positiivisiksi kutsutuista ominaisuuksistaan. Niihin se tarraa, js haluaa pitää vain itsellään.Minun. Nämä lymyilevät monesti alitajuisina ja tiedostattomina. Neutraalilla havainnoinnilla tuota peliä voi alkaa näkemään.On sanottu että se mitä emme tiedosta hallitsee meitä. Kun jotain tiedostaa, voi valita. Suojaanko selustani vai olenko rehellinen?

Henkinen kasvu ja vapautuminen ei ole henkilökohtaisuuden hiomista tai pyrkimystä tulla paremmaksi tai täydelliseksi.Se on mm. Itsellensä luoduista mielikuvista, harhoista ja merkityksistä irtipäästöä. Eikä se koske enää vain itseä, vaan sitä että vapauttaa suhteensa myös muihin ja ympärillä oleviin asioihin. Emme enää koita kontrolloida muita, rahaa, menestystämme, mitään. Oikeaa kontrollia meillä ei ole ollutkaan, vain kuvitelma siitä. Tätä ei kannata uskoa suoralta kädeltä, vaan tutkia itse avoimesti voiko olla?

Mieli on vahva järjestelmä, sotimalla sitä vastaan vain vahvistaa sen suojelun tarvetta. Henkinen kasvu voi myös olla kaunista, kun sen uskaltaa antaa tapahtua luonnollisesti ja itsestään. Riittää että pitää silmät auki, on rehellinen itselleen ja uskaltaa mennä elämässä tilanteisiin jossa voi nähdä mikä on vielä epämukavaa, mikä vielä on haastavaa? Missä vielä suojelen itseäni, ja mitä peliä pelaan suojellakseni? Uhmakkaat ja hyökkäävät asenteet kannattaa koittaa siirtää sivuun. Niin tosia kuin itseäänkin kohtaan.

Rehellisyys kysyy uskallusta olla haavoittuva. Kun näytelmät ja roolit jää pois, ei peittele enää. Oma haavoittuvaisuus tulee nähdyksi. Tässä vaiheessa voi myös olla että ympäriltä karsiutuu ne ihmiset pois, jotka eivät tätä kestä. Voi kun ymmärtäisimme minkä määrän rohkeutta rehellisyys vaatii. Ystävyyksien ei tarvitse katkoutua ovet paukkuen, enemmänkin vain näkee missä saan olla kuten olen. Missä kelpaan myös väsyneenä, haisevana ja inhimillisenä. Henkinen alastomuus on mielelle maailman pelottavinta, sydämmelle se on kaunista, vaikka aina se mitä toiselta kuulee ei miellyttäisi omaa persoonaa. Persoonalla saa olla mielipiteensä. Se ei vain hetkauta sitä joka todellisuudessa olet.

Mikä on motiivini mihinkin?
Tämä on kysymys jonka kysyminen pelottaa nykyään onneksi yhä vähemmän. Mutta jos huomaan sen pelottavan , silloin se on juuri kysyttävä. Lähteekö toimintani siitä että pyrin saamaan taas itselleni jotain? ( Pyrin tällöin johonkin joka on mahdotonta) – Pelko äänessä.
Enkö toimi jotta välttäisin jotain?

Rakas elämä anna minun muistaa että pelosta käsin toimiminen kiertää kehää.Anna minun muistaa ja nähdä että pelko ei ole vihollinen. Pelkoa voi haukkua, dissata ja lytistää, mutta se ei tee siitä pahaa. Pelkokaan ei ole erillinen. Vain pelko näkee pelon pahana.

Anna anteeksi. En nähnyt. Pelkäsin.

P.s. Nämä sivut näyttävät nyt säännöllisin väliajoin hajoavan. On aika mennä eteenpäin. Uudet tuulet ja niihin kutsu on kuiskinut jo hetken aikaa. Katsotaan mihin suuntaan asiat etenevät. Kiitos että olet ollut mukana <3