Herännyt herkkyys
Mitä enempi pelkoon perustuvia mielen malleja on tullut havaituksi, sitä enemmän olen saanut tutustua herkkyytteen ja jopa tietynlaisen haavoittuvuuteen itsessään. Ne ovat varmasti ennenkin matkanneet kanssa, mutta jäivät erilaiset egon väistely ja torjunta mekanismien alle.Herkkyydelle on tullut tilaa kun mihinkään vanhaan malliin tai tietoon enää nojaakkaan.sitä on jotenkin kovin auki ja avoinna.Mielelle se voi olla hirvittävääkin, vaikka sisin näkee ja tuntee tässä lepäävään kauneuden kaikessa suojattomuudessaan. Jos aiemmin suojautui pukien päälleen rooleja liittyen mm. ” minä pärjään” , ” olen reipas”, “minä autan sinua” , ” minä olen haavoittunaton”. Nyt ei olekkaan vaatetta joka suojaisi alastomuutta.
Samaa myötä kun sipulin kerrokset kuoriutuvat ja naamiot alkavat laskeutua astuu kunnioitus elämän ihmeellisyyttä kohtaan. Kaikki on aina todellakin juuri niinkuin kuuluukin.
Pohdintoja ja tunnustelua tämä on tuonut myös ” työn” suhteen.Jatkaako vielä nlpn kouluttamista? Nämä podinnat ovat itseasiassa lähentäneet suhdetta myös Nlp:tä kohtaan. Kaikkea voi tehdä niin monella tavalla. Minua ei resonoi hypettää mielen kontrollista ja siitä kuinka vaikuttaa muihin. En silti (enää) pidä sitä mitenkään vääränäkään.Enemminkin suloisena. Ja kuten aina, ei ole minun tehtäväni määritellä minkä oivalluksien kanssa kukakin kurssilta lähtee. Jokainen tuntuu saavan juuri sen jonka sen hetkinen tietoisuus kykenee vastaanottamaan.
Kertakaikkiaan ole mitään yhtä ainoaa asiaa joka toimisi ja pätisi kaikille. Ego ja se osa joka haluaa kelvata muille haluaisi löytää jonkun tietyn mallin jota voisi turvallisesti ohjata kaikille. Ja sitten voisi kokea olevansa itse turvassa. Heh… Erilaiset ismit ja ideologiat ovat polttaneet itsensä kohdaltani toivottavasti loppuun,ne ovat vain menettäneet kiinnostavuutensa.Niin paljon kuin hyviä ja huikeita kokemuksia onkaan saanut erilaisista “henkisyyden ja mielen aloista” – ne ovat kuitenkin vain sormi joka osoittaa kuuta, ei kuu itse. Sitä on tullut tuijottaneeksi sormea, ja jopa luullen sitä kuuksi. Mieli on luullut ” nyt ymmärrän”. Ja silti näitä kaikkia opiskeluja ja tutkimisia on tarvinnut kuin nälkäinen ruokaa. Jos mielelle heittää jotain liian radikaalia, se pistää helposti kieltämisen jarrun pohjaan.Minun on pitänyt ” edetä” juuri näin.Jokaisella on sitten oma tiensä.
Tietysti voi olla hyvä tietää ja tarkastella mitä haluaa, todella.! Kehittää itseään vai vapautua koko mielen harhasta?
Toinen ei ole toista parempi, sitä on kuunneltava mikä rehellisesti itseä vetää puoleensa. Jos kokee että vielä haluaa etsiä onnea ulkopuolelta, niin sitten niin on tehtävä jos kokee että kaikki on hemmetin jees ja elämä virtaa itessään niin sitten ei kannata edes avata yhtään henkistä kirjaa tai itsensä kehittymiseen liittyvää opusta sekoittamaan zenin mieltään ja silti, mikään ei estä etteikö voisi myös nauttia niistä ulkoisista asioista. Harha astuu kehiin vasta siinä kohdin kun luulemme titteleiden, ruuan, alkoholin, menestyksen, luksus lomien ja sielunkumppanin täyttävän jonkin tyhjiön. Mistään maallisesta ei todellakaan tarvitse luopua, mielumminkin luopuu mielen riippuvuus suhteesta. Tämä lakkaa pelon menettämisestä ja huolista siitä mitä tulevaisuus tuo. Toki se on paljon helpommin sanottu kuin tehty
Nlpssä on paljon hienoja mielen toimintaan liittyviä oivalluksia. Siihen että mielen harhan lävitse näkee, se voi toimia hyvänä ponnahdus lautana. Jälleenkerran, on todella kuunneltava sitä minä nyt itseä resonoi. Riippumatta mitä mieltä joku toinen siitä on. Sinun tie on sinun tie. Jatkamme edelleen Nlp n koulutuksia, entistä avarammin ja monipuolisemmin. Tämän lisäksi tuntuu luontevalta laajentaa siitä syvemmälle ja voisiko jopa sanoa yksinkertaisemmalle alueelle. Joka on alueeton
Ihmisellä on luontainen, sisäänrakennettu kaipuu totuuteen ja ymmärtämään oma todellinen luontonsa. Vitsi taitaakin olla siinä että elämän mysteeri avautuu helpoiten kun oppii pois pois niistä malleista jotka mahdollisti erillisyyden.
Herkkyys on myös lisännyt jopa teinin omaista ihastusta työhön. Uskallusta olla pelkäämättä että apua jos en auttakaan. En tietenkään auta.Tuo ajatus lähtee tietysti erillisyydestä. Jos siihen uskoo, se vääjäämättä vaikuttaa siihen kuinka kohtaa toisen ( itsensä) .
Loppuun vielä linkki hyvästä artikkelista: http://www.huffingtonpost.com/mariana-caplan-phd/spiritual-living-10-spiri_b_609248.html?utm_hp_ref=fb&src=sp&comm_ref=false