Meditaatiosta osa 1
Millaisia ajatuksia ja mielikuvia meditointi herättää? Joskus menneisyydessä pidin sitä jonain todella omituisena asiana, joka tapahtuu vain intiassa. Olin kovin levoton nuorena, tarvitsi lähes aina olla jotain tekemistä. Harvoin todella vain olin.
Uskaltauduin kokeilemaan meditointia ekoja kertoja vajaa kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset kerrat ( kuten aina ) olivat melkoista hapuilua. ” Mitä ihmettä teen jos olen vaan hiljaa?” ” Mikä ihme tän jutun idea on?” ” Ei kyllä tunnu yhtään rentouttavalta ainakaan” jne. Oli hurja pysäytys kun huomasi millaisessa ajatusten tulvassa sitä olikaan. Mieli hulisi kuin irtipäässyt apina. En kuollaksenikaan muista mihin mahdoin tuolloin meditoinnilla edes pyrkiä. Luulin että meditaatio on tila jossa ei ole ajatuksia. Vähämpä tiesin! Ajatuksia todellakin oli Olin vakaasti pitänyt mielipiteitäni, ajatuksiani ja käsityksiä tosina. Lähdin mielen selostajan mukaan ja olin kova analysoimaan, vaikka ja mitä. Ei ole ikävä noita aikoja Toki mieli edelleenkin pulputtaa, mutta en vaan jaksa antaa ajatuksille kovin paljoa enää painoarvoa. Toisaalta rakastan ajattelua, mitä kaikkea hullun hauskaa ajatuksilla voikaan luoda, leikitellä ja visioida. Mutta silti, suurempi syvyys ja vapaus näyttäisi olevan jossain ihan muualla kuin ajattelussa. Joskus pelkäsin muiden ajatuksia itsestäni. Silloin en tietenkään tajunnut, että se mitä pelkäsin muiden ajattelevan oli jotain jota koitin kätkeä ja kieltää itseltäni. Eikai kukaan ajattele että olen nuori ja naiivi? Eikai kukaan näe että olen epävarma? En halua että kukaan pitää minua itsekkäänä, jne. Huh mikä määrä energiaa kuluu roolien näyttelemiseen. Tuolloin en tietenkään edes tiedostanut näytteleväni
Meditoinnin jatkuessa rupesi tiedostamaan miten kaikki tuntui pyörivän vaan minun, minun, minun ja minun ympärillä. Jossain kohdin heräsi mielessä kysymys että kuka ihme oikeen edes olen? Välillä mieleen nousi kipeitä muistoja, välillä mieleen nousi ideoita ja jotain jota pitäisi olla enemmän. Aloin huomaamaan että mieli tosiaan on harvemmin läsnä, päin vastoin. Aloin huomaamaan miten se kaikki, jota olin aiemmin pitänyt totena alkoikin tuntua epätodelta. Oli muitakin tapoja, jotka eivät olleet koskaan aiemmin tulleet mieleenkään. Aloin olla yhä avoimempi, uteliaampi ja kiinnostuneempi elämää kohtaan. Huomasin, että mieli ei voi elämän ihmeitä täydellisesti käsittää. Se voi vaan kuvata jotain, mutta kuvatessaan se jo vääristää. Huomasin intuition kehittyvän, ja pieniä ihmeitä tuntui muutenkin tapahtuvan ympärillä jatkuvasti. Aina meditointikaan ei ole mitään helpointa. Joskus on hankala antaa kokemuksen olla juuri sellainen kuin se on, koittamatta muuttaa sitä. Meditointi on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun sillä ei pyritä mihinkään. Jep. Homma vähän kusahtaa jo alkuunsa, jos koittaa saavuttaa jonkun tietyn tilan.
Olen tehnyt meditoidessa varmaan kaikki ” perinteiset”. Koitin tehdä sitä mielellä. On eroa oletko siinä sydämmellä hyväksyen, vai mielellä pyrkien, vastustaen ja selostaen. On ilo saada ohjata meditaatio ryhmiä. Ryhmässä on voimaa. On äärettömän kaunista hiljentyä yhdessä. Ja jos naurattaa, voi nauraa. Jos yskittää, voi yskiä. Ei se ole niin vakavaa. EatPrayLove leffassa sanotaan ihanasti ” meditoi niin että maksasikin hymyilee”. Meditaatiossa kaikki saa olla niinkuin on. Jos maksa ei hymyile, niin kiehukoon vaikka sitten.Meditaatio on myös sisäisen maailman havainnoimista, joka minulla on nostanut tietoisuuteen monia kovin vinksahtaneita ja vääristyneitä käsityksiä ja harhoja. Kun joku tälläinen tulee tietoisuuteen, sen voi kohdata, kyseenalaistaa ja nähdä läpi. Se ei saa enää tarttumapintaa. Odotan ilolla tulevia meditaatio teema iltoja, joista lisää informaatiota halukkaille täältä:http://www.henkinenhyvinvointi.fi/?page_id=2333
Meditaatio ei kuitenkaan ole vain hetki silmät kiinni, se on jotain jota voi tehdä bussipysäkillä, kaupan jonossa, kuunnellessa ystävää. Meditaatiota ei tehdä, siinä ollaan. Läsnä. Siinä. Tulkitsematta, analysoimatta. Antamalla kaiken olla juuri niinkuin on.