Hillitön määrä kaikenlaista
Meillä kaikilla on ajatuksia, tietoisia ja tiedostamattomia. Olemme tottuneet pitämään ajatuksia ” minun” ajatuksina. Päässä liikkuu hillitön määrä kaikenlaista, ja monet ajatuksista ovat vieläpä sellaisia joita olemme ajatelleet jo monet kerrat aiemminkin. Meillä tietynlainen mielikuva jota haluamme itsestämme ulospäin antaa ja tätä pyrimme monesti vahvistamaan käyttäytymisellämme ja puheillamme. Koemme hämmennystä ja ehkä syyllisyyttäkin ajoittain siitä, että ajatuksemme eivät olekkaan aina niin kovin jaloja ja ” hyviä”. Olemme ehkäpä oppineet, että positivinen ajattelu on hyvästä.Ja pelkäämme että negatiivisilla ajatuksilla ” manifestoimme” jotain pahaa tapahtumaan. Näin kerromme pitävämme noita ajatuksia tosina. Ja niin saakin tehdä, tottakai. Mutta entä jos tarkastaisi itse, kuinka totta ajatus on? Luulemme että meillä on kontrolli valita ajatuksemme. Siltä se pitkälle näyttääkin. Mutta tarkempi tutkiskelu osoittaa että ajatukset tapahtuvat täysin itsestään, on meidän valintamme valita uskommeko niihin vaiko emme. Tämä on samalla kontekstista riippuen sekä kaunein että pelottavin mahdollisuus joka meillä on.
Emme tietenkään ulospäin vuodans. arvostelevia ajatuksia vaan pidämme ne visusti sisällämme.Hämmennys ja häpeä syntyy oikeastaan vain siitä että kuvittelemme todella itse ajattelevamme nuo ns. pahat ajatukset. Hyi kuinka olen paha kun ajattelen näin! Syyllisyys on voimakas yrityksessään pitää otteessaan. ” Negatiiviset” ajatukset eivät katoa kieltämällä niitä, vaan näkemällä että ei ole negatiivista. Eivätkä ne ajatuksetkaan katoa tai jätä ilmestymättä, mutta niihin ei tarvitse jäädä jumiin. Ei ole mitään mitä pitäisi ” kieltää”.
Tässä riittää tekemistä mielelle jolla on paljon käsityksiä oikeasta ja väärästä.
Mitä jos vapauttaisi itsensä syyllisyydestä, näkemällä että ei ollutkaan vastuussa ajattelusta, vaan suhtautumisestaan siihen?Missä se ajattelija on, vai onko edes sitä? Oletko aivan 100% varma että juuri sinä ajattelit? Meillä on vahva ja pinttynyt uskomus että olemme erillisiä yksilöitä joilla on oma itsenäinen kyky mm. Kontrolloida itseään. Tähän uskomukseen kasvamme, emmekä sen kummemmin ole sitä kyseenalaistaneet. Tottakai minä olen minä! Erillisyys tuottaa kuitenkin käytännössä aina, ennemmin tai myöhemmin kärsimystä, stressiä ja pelkoa. Jos emme muista kuka todella olemme (tai ymmärrä kuka emme ole) , joku meissä etsii. Tämä etsiminen saattaa vuosia olla piilossa, etsimme maailmasta. Etsimme perheestä, harrastuksista, menestyksestä, henkisyydestä. Jostain. Emme oikein edes tiedä mitä , mutta paikalleenkaan ei voi jäädä. Etsiminen lähtee siitä että olemme samaistuneet täysin hahmoon jossa elämä tapahtuu. Pidämme sitä täysin ja epäilemättä itsenämme. Entä jos näin ei olekkaan? Entä jos emme ole tutkineet tarkemmin, omakohtaisella suoralla kokemuksella olemmeko todella se joka luulemme olevamme?
Mitä väliä sillä on,mitä minä sillä tiedolla teen? Olisin ehkä kysynyt joskus? Mitä minä siitä saan? Tätä kysymystä tuskin todella päätyy tutkimaan ellei ole ns. Pakko. Ellei enää voi jättää tutkimatta. Minä ei meinaan henkilökohtaisesti “hyödy”,kehity tai tule paremmaksi. Mutta jos jotain tapahtuu on sen huomaaminen että joksi itseään luuli ei ole todellinen. Se ei välttämättä ole mikään kevyt huomio, sillä olemme kiinnittäneet itseämme ja identiteettiämme ties mihin. Se joka tämän huomaa, on tyhjä. Muodoton,ajaton,mielipiteetön. Sitä voi sanoa rakkaudeksi, jumalaksi, miksi hyvänsä. Minulle sana rauha kuvaa tätä parhaiten.
Voisi sanoa ettei ole mitään, ja silti on jotain. Hahmo ei katoa, eikä hahmon tarina lopu vaikka siihen ei enää samaistukkaan täysin. Tarina jatkuu, elämä tapahtuu, kaikki itsestään ja vaivattomasti. Miten tämä liittyy ajatuksiin mitenkään? Monet meistä ovat niin tottuneet pitämään ajatuksia omina, huomaamatta että se joka luulee olevansa on itsekkin ajatus. Se voi kuulostaa hirveältä tai helpottavalta. Suosittelen kuitenkin katsomaan itse, voiko näin olla? Hyvä paikka tällaiselle avoimelle katsomiselle on esim. Liberation unleashed sivusto (http://liberationunleashed.com) tai jos haluat voit olla yhteydessä minuun.
Millaisia kokemuksia ihmiset kertovat ” nähtyään” että erillistä itseä ei ole vaihtelevat jokaisen yksilön kohdalla, mutta moni kuvaa että kaikki kärsimys ja vastustelu putoaa pois n. 90%, ja huomataan muutenkin elämän muuttumista huomattavasti rennommaksi, paikoin sellaisissakin kohdissa joissa ei tiedostanut olevansa jännittynyt. Tämä kokemus näyttää yhden ihmisen isoimmista uskomuksista harhaksi. Se ei kuitenkaan ole mitenkään maagista tai yliluonnollista. Se ei poista kaikkia uskomuksia ( tai en ainakaan ole kuullut että sellainen olisi mahdollista) kerralla. Uskomukset ja kiinnikkeet saavat tulla nähdyksi elämässä. Kaikki asettuu paikalleen itsestään. Ajatuksia on edelleen, tunteita on edelleen, tapahtumia on edelleen. Mutta niitä ei vastusta. Ja joskus saattaa vastustaakkin. Elämän upea peli saa jatkua. Voi olla hankala stressata ja huolehtia, vaikka ajatukset välillä tekevätkin parhaansa köynnistääkseen huolimisen. Niin ihanan yksinkertaista. Mutta ei kuitenkaan helppoa. Mutta yksinkertaista, kyllä.
Ja silti ainakin itse välillä eksyn Eevi laakson tarinoihin. Mutta onneksi, onneksi muistan joskus nopeammin joskus hitaammin että vain omilla ajatuksillani voin rakentaa itselleni vankilan. Jokainen hetki on siinä mielessä täydellinen, että vaikka välillä sattuisikin, tietää että juuri sitä silloin tarvitsee nähdäkseen missä oli vielä kiinni. Sitä sanoo Kyllä sitten kaikelle, lopulta. Ei se ole niin kauhian vakavaa sitten kuitenkaan.